”Taistoihin tiemme kun toi” – alkaa Usko Kempin vuonna 1939 sanoittama laulu Elämää juoksuhaudoissa. Työmarkkinatoiminta Suomessa on kuin asemasota. Neuvotteluosapuolet ovat poteroissaan, syyttävät toisiaan, ja työnantajien keskusliitto EK heittää kiukaalle vettä. Meno on kuin turkkilaisessa saunassa. Ilma on varsin kosteaa ja höyryistä.
Käynnissä on moderni mediasota. Työtaistelu koetaan likaisena asiana. Sanaa vieroksutaan ja hyljeksitään. Yhteiskunnan valtaa pitävä väestö pitää sitä häiriönä.
Omien oikeuksien puolustaminen ei ole muodikasta, ellei kysymyksessä ole maahanmuutto, tasa-arvoinen avioliitto tai Pride-kulkue. Työntekijöiden tulisi sokeasti luottaa työnantajiin ja siihen, että työnantajan vapaaehtoinen meriittikorotus turvaa ostovoiman. Vaikka tilastollisesti meriittikorotukset eivät takaa ostovoiman säilymistä, ei tällä ole merkitystä.
Ylempi toimihenkilö haluaa uskoa amerikkalaiseen unelmaan. Jokaiselle työntekijälle taattu vapaus sisältää myös lupauksen mahdollisuudesta onnen tavoitteluun ja menestykseen.
Työtaistelu on yleisnimitys tilanteesta, jossa työnantaja tai työnantajajärjestö ja työntekijäjärjestö eivät pääse sopimukseen työehdoista, jolloin painostuskeinoja käytetään sopimuksen saavuttamiseksi. Työtaisteluja voidaan käydä esimerkiksi työolojen tai palkkojen parantamiseksi.
Työtaistelujen äärikeinoina käytetään lakkoa tai työsulkua. Onnistunut lakko on toimiva lakko. Tällöin työ pysäytetään totaalisesti, jolloin paine neuvotella ratkaisu on molemmilla osapuolilla.
Sopimuksiin kohdistuvia työtaistelutoimenpiteitä ei pääsääntöisesti toteuteta sopimusten ollessa voimassa, kun ollaan työrauhavelvoitteen piirissä. Sopimusten päätyttyä, kun ollaan sopimuksettomassa tilassa, työtaistelun monet keinot voidaan ottaa käyttöön.
Työtaistelu toimii samoin kuin sininen pilleri. Paine kasvaa, toiminta on hedelmällistä ja tuloksia syntyy. Kukaan ei haluaisi tunnustaa käyttävänsä sinisiä pillereitä, mutta niiden tuoma apu kelpaa kaikille.
-Pastori –