Puusta on moneksi, siitä voi tehdä jopa muovia. Suomalaisyritykset Woodly ja Sulapac ovat tässä jo pitkällä.
Woodly Oy:n kehittämä materiaali näyttää muovilta, tuntuu muovilta, mutta on puumuovia.
Woodly Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Kaminen kertoo, että tutkimamme korianteripussin pääraaka-aine on havusellu.
”Lopputuote vastaa ominaisuuksiltaan perinteisiä fossiilisia muoveja, mutta on hiilineutraali ja kierrätettävä.”
Hän pahoittelee, että ei voi kertoa kovin tarkasti ratkaisun yksityiskohdista. Teknologia, jonka kehittämiseen myös VTT on osallistunut, vaikuttaa olevan yhtä tarkoin varjeltu salaisuus kuin Coca-Colan resepti.
”Selluloosaa on muokattu valituilla apuaineilla, jotta materiaalista on saatu läpinäkyvä ja lämpömuovautuva. Osa apuaineista on valmistettu fossiilisista raaka-aineista, koska niitä ei ole vielä saatavissa biopohjaisena teollisessa mittakaavassa.”
Kamisen mukaan näin valmistettu granulaatti käy sellaisenaan esimerkiksi pakkausmuovien valmistajien koneisiin eikä vaadi ympärilleen uutta omaa infraa. Yritys ei valmista itse granulaattia tai lopputuotteita, vaan se luottaa tässä isoihin partnereihinsa kuten Wipakiin ja Amerplastiin.
Vihreä keiju -korianteripussin lisäksi Woodlya hyödynnetään esimerkiksi Keskon ruusubegonia-pusseissa sekä tekstiilivalmistaja Blackmodan pakkauksissa. HK-Scan ottaa sitä ensi kesänä käyttöön myös joidenkin grillimakkaroiden pakkauksissa. Lisäksi Woodly on aloittanut yhteistyön muovisia käyttöesineitä valmistavan Orthexin kanssa.
Pienen start up -yrityksen tulevaisuus näyttää varsin lupaavalta.
Kaminen kertoo, että kaikki muuttui viitisen vuotta sitten, kun someen ilmestyi kuvia valtameressä kelluvista valtavista muovilautoista.
”Kuluttajat alkoivat haluta vastuullisia pakkausmateriaaleja. Monet kansainväliset jättiyritykset selvittävät parhaillaan, miten ne voisivat luopua perinteisestä muovista.”
Sulapac tekee yhteistyötä kansainvälisen kosmetiikkajätin kanssa
Sulapac Oy tekee kasviperäisten biopolymeerien ja puukuidun yhdistelmistä materiaalia, josta voidaan valmistaa esimerkiksi kosmetiikka- ja luksustuotteiden pakkauksia, elintarvikepakkauksia sekä pillejä ja kertakäyttöaterimia.
Toimitusjohtaja, lääketieteellisistä biomateriaaleista tohtoriksi väitellyt Suvi Haimi (artikkelikuvassa) kertoo, että yrityksen visiona ei ole enempää tai vähempää kuin tehdä Sulapac-materiaalista uusi kestävän kehityksen standardi korvaamaan perinteistä muovia.
”Kestävä kehitys on kaiken ydin. Lisäksi haluamme, että tuotteemme ovat mahdollisimman laadukkaita, kauniita ja toiminnallisia.”
Sulapac toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti hyödyntämällä esimerkiksi teollisuuden sivuvirtoja sekä jätemateriaaleja.
”Puun ohella voimme käyttää materiaalina vaikkapa ohran kuorta tai ruusunlehtiä, joista kosmetiikkateollisuus on jo uuttanut omat aineensa.”
Yrityksen tuotteet ovat myös kokonaan biohajoavia ja kierrätettäviä.
Sulapac on saanut rahoitusta muun muassa ranskalaiselta luksusmuotitalo Chanelilta. Suomessa sen keskeisiin yhteistyökumppaneihin kuuluu Stora Enso.
Haimi kertoo, että koronan poikkeusolot ovat hieman hidastaneet Sulapacin maailmanvalloitusta.
”Jatkossa ideanamme on suunnata katseemme Euroopasta myös Aasian ja Pohjois-Amerikkaan. Sielläkin aiomme hyödyntää ennen kaikkea paikallisia materiaaleja.”
Puulla on paljon ottajia
Suomalaiset ovat puupohjaisen muovin valmistamisessa pitkällä. Alan keskeisiin toimijoihin kuuluu myös esimerkiksi Paptic Oy, joka on taustaltaan VTT:n spin off -yritys. Se on tehnyt havusellusta muovikasseja muun muassa vaateliikkeille. Yritys tunnetaan myös The Other Danish Guy -alusvaatebrändille valmistamistaan pakkauksista.
Mutta samaan aikaan muovinvalmistajien lisäksi puusta ovat tietenkin kiinnostuneet myös monet muut tahot.
Sanoma- ja aikakauslehtipaperin kysyntä on laskenut, mutta pehmopaperi- ja kartonkiteollisuudella menee lujaa. Sahatavaraa tarvitaan luonnollisesti aina ja puurakentamista pyritään lisäämään. Puusta tehdään nykyään enenevässä määrin myös biopolttoaineita. Lisäksi esimerkiksi suomalaisyritys Spinnova avaa ensi vuonna Jyväskylään tehtaan, jossa se valmistaa sellukuitua tekstiilikäyttöön.
Maallikko alkaa jo pohtia, että miten pystymme huolehtimaan samaan aikaan myös metsien hiilinielusta sekä suojelemaan luonnon monimuotoisuutta.
Jaakko Kaminen huomauttaa, että maapallon raaka-aineet loppuvat kesken, jos niitä ei saada pidettyä kierrossa.
”Biotalous ja kiertotalous pitää tietenkin yhdistää. Mitä korkeampi kierrätysaste on, niin sitä tehokkaammin voimme korvata fossiilisia raaka-aineita. Tarvitsemme puun lisäksi toki myös muita uusiutuvia materiaaleja.”
Biopohjaisia muoveja voidaan valmistaa myös esimerkiksi kasvien tärkkelyksestä ja erilaisista rasvoista. Luonnossa yleinen raaka-aine on myös esimerkiksi kitiini. Sitä erotetaan tällä hetkellä elintarviketeollisuudessa äyriäisten ja simpukoiden kuorista.
Raha ratkaisee
Suvi Haimin mukaan maailmalla uusia biomuovikeksintöjä esitellään nykyään lähes viikoittain. Yksittäisestä keksinnöstä on kuitenkin vielä pitkä matka tuotteistamiseen.
Oleellinen tekijä on tietenkin myös lopputuotteen hinta.
”Öljystä valmistettu muovi on paljon halvempaa kuin biopohjaisista raaka-aineista valmistettu biohajoava versio. Muuten kaikki valitsisivat varmasti automaattisesti kestävän kehityksen mukaisen tuotteen.”
Hän epäilee, että biopohjaiset muovit eivät pysty kokonaan korvaamaan fossiilisia muoveja ilman voimakasta poliittista ohjausta.
”Fossiilipohjaisten raaka-aineiden käyttöä pitäisi verottaa ja tukea uusien ratkaisujen käyttöönottoa”, Haimi korostaa.
”Nykykierrätys on melkeinpä kuluttajien huijaamista”
Suvi Haimi muistuttaa, että muovin ympäristöhaittojen vähentämiseksi kierrätystä on tehostettava. Tässä riittää työsarkaa.
”Tällä hetkellä Euroopassa vain 15 prosenttia kerätyistä muoveista todella pystytään kierrättämään, muut poltetaan. Se on melkeinpä kuluttajien huijaamista.”
Kierrätyksessä ongelmana ovat esimerkiksi lukuisat toisistaan poikkeavat muovilaadut, jotka kaikki vaativat erilaisia käsittelyitä. Tämä koskee myös erilaisia biohajoavia muoveja, jotka olisi eroteltava käsittelylaitoksissa omiksi materiaalivirroikseen.
Haimin mielestä nykyisellä mekaanisella kierrätyksellä kierrätysprosenttia ei saada tyydyttävälle tasolle.
”Ratkaisuna on siirtyminen kemialliseen kierrätykseen. Siihen on jo tekniset keinot, mutta käsittelylaitoksiin pitäisi satsata kunnolla rahaa.”
Kemiallisessa kierrätyksessä perinteinen ja biohajoava muovi pilkotaan takaisin lähtöaineisiinsa, joita voidaan käyttää uusien muovipolymeerien pohjana.
Teksti: Matti Välimäki
Artikkelikuva: Sulapac Oy