Työpaikan sankari, työn sankari, mikä lie. Se tärkeä osa työyhteisöä, joka pitää pyörät pyörimässä. Vai pitääkö sittenkään?
Voisi luulla, että sankari olisi se nuorehko, jo hieman kokemusta omaava kaveri, joka raataa projektista toiseen ja on ”jokapaikanhöylä”. Mutta ei – nämä kaverit hukkuvat töihin ja heiltä odotetaan paljon enemmän kuin hartiat kantavat. He ovat harmaata massaa ja kaukana sankarin asemasta. He, jotka eivät saa edes kiitosta, bonuksista puhumattakaan.
Sankarin viittaa kantaa eläkeläinen. Kokenut ”sotaratsu”, joka tulee pelastamaan projektit siinä vaiheessa, kun kaikki toivo on menetetty. Kerta toisensa jälkeen, kunnes palaa sitten takaisin eläkkeelle. Tämä kaava toistuu vuodesta toiseen, projektista projektiin. Tämän eläkeläisen valttikortti on se, että hän on ohittanut kaiken edellä mainitun. Hänellä on jotain millä neuvotella – vapaus.
Näin ei välttämättä ole kaikilla aloilla tai kaikissa työpaikoissa. Kortin toisella puolella ovat ne ikääntyvät työntekijät, jotka työnantaja haluaa putsata pois hyvissä ajoin ennen eläköitymistä.
Kuka tässä voitti? Kuka tästä oppi mitään?
Työnantajan asemassa voisin kuvitella panostavani koulutukseen ja kehitykseen, sekä samalla ikääntyvien ja kokeneiden työntekijöiden käyttämistä kisälli-toimintaan. Näin saisi kartutettua yrityksen tärkeintä pääomaa eli osaamista. Tämä ikääntyvä ja pian eläköityvä henkilö voisi tuoda työyhteisöön lisäarvoa jakamalla tietoa. Jostain syystä näin ei kuitenkaan toimita. Työnantajan toimet tässä suhteessa ovat hyvin lyhytnäköisiä ja perustuvat mielestäni nopean voiton tavoitteluun.
Jokaisen on tehtävä omat virheensä, kerättävä oma työkalupakkinsa ja kuunneltava sitä samaa laulua: ”Ennen oli kaikki paremmin”.
Miten päästään sankariksi?
Tässä resepti: Kanna vastuusi. Kärsi stressi ja vatsahaava. Unohda perhe ja sosiaalinen elämä. Tee omat työsi. Tee niidenkin työt, jotka tajusivat hypätä oravanpyörästä riittävän ajoissa. Ota lisää vastuuta ja vaativampia tehtäviä. Ota vastaan komennuksia, joiden ehtoja ei ole määritelty niiden alkaessa. Siirrä omia lomiasi. Älä oleta tekeväsi rästiin jääneitä töitä ylityönä, ne tehdään liukumina ja korvataan 1:1, koska eihän niitä ehdi poiskaan pitämään. Matkusta työkohteisiin omalla ajalla.
Lista on loputon.
Mitä tästä jää käteen? Loppuun ajettu, uupunut, saamaton ja väsynyt ammattilainen. Takana loistava tulevaisuus, edessä karkaava oletuseläkeikä.
Jaksamista!
– h(U)-man –