NYKYISIN AUTO- JA Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n puheenjohtajana toimiva Ismo Kokko tiesi jo viime eduskuntavaalien tuloksen varmistuttua, että työelämälle ei vaalituloksesta hyvää seuraa.
Hallitusohjelman julkistuksen jälkeen epäluulo on kasvanut tyrmistykseksi.
– Hallitusohjelman tekstit ovat kyllä tosi rajua luettavaa, Kokko totesi puhuessaan Helsingin Insinöörien työmarkkinajaoksen Teams-kokouksessa 6.5.2024.
Sääntely ja sopiminen ovat saaneet lentää romukoppaan eivätkä palkansaajat vielä ehkä edes tiedosta, kuinka kylmää kyytiä on luvassa.
– Esimerkiksi työttömyysturvan heikennykset alkoivat maltillisesti ja kiristyivät pian työttömyyskorvausten lapsikorotusten ja 300 euron suojaosan poistolla. Mutta kunhan syksyksi kaavaillut ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan leikkaukset 20 + 5 prosentilla tulevat voimaan, niin eivätköhän suomalaiset ala herätä, Kokko uskoo.
Iso kaari näyttää olevan se, että heikennykset alkavat pienestä ja tiukentuvat sitten, Kokko totesi hallitusohjelmaan viitaten.
KESKUSTELUA PORUKASSA HERÄTTIVÄT etenkin lakko-oikeuden heikennykset ja paikallinen sopiminen, koostuuhan HI:n työmarkkinajaos nimenomaan työpaikoillaan luottamustehtävissä ja henkilöstön edustajina toimivista ammattijärjestöaktiiveista.
Kokko muistutti, että hallituksen hellimä pohjoismaiseen malliin viittaaminen on ontuva perustelu suunnitelmille, linjana kun on ollut valita yksi heikennys yhdestä, toinen toisesta maasta. Mitään tasapainottavia elementtejä, kuten työntekijäedustuksen vahvistamista tai sopimusten tulkintaoikeuden muuttamista työntekijäpuolelle suotuisammaksi, esityksissä ei ole mukana.
Näiden elementtien lisäksi tasapainoa pitää Kokon mielestä hakea sillä, että myös työantajille määrätään jatkossa selvästi nykyistä kovempia hyvityssakkoja työehtosopimusten rikkomisista. Tästä hän oli puhunut jo vappupuheessaan.
Yksi HI:n tilaisuudessa esiin noussut kysymys koski poliittisen lakon määrittelyä. Ismo Kokko pitää koko käsitettä huonona: sillä halutaan luoda vaikutelmaa hallituksen kaatamishaluista, vaikka kysymys on pyrkimyksistä vaikuttaa lainsäädäntöön, joka on heikentämässä palkansaajapuolen perusoikeuksia. Sinänsä käsitteen voi todeta tarkoittavan muita kuin sellaisia lakkoja, joilla työntekijät pyrkivät vaikuttamaan itseään koskevaan työehtosopimukseen (TES).
Tukilakko-oikeuden rajaaminen on merkittävä, tulevia TES-neuvotteluja todennäköisesti huomattavasti vaikeuttava heikennys, Kokko huomautti. Niin sanotulla henkilökohtaisella lakkosakolla hallitus pyrkii Kokon mukaan lähinnä pelottelemaan työntekijöitä, mutta saattaa siinä toki onnistuakin.
– Tasaisen vaikeaa neuvottelu ensi syksynä ja talvena tulee olemaan, Kokko ennusti.
PAIKALLISESTA SOPMISESTA EI Kokon käsityksen mukaan ole odotettavissa kuin megaluokan sotku. Poliittiset avustajat tai virkamiehetkään eivät tunnu tietävän, mitä kaikkea paikallisen sopimisen laajentaminen tuo mukanaan.
– Jos olen itse ymmärtänyt oikein, niin mikäli järjestäytyneessä kentässä ei saada valittua luottamusmiestä, työntekijöitä voi edustaa luottamusvaltuutettu. Mutta jos luottamusmies saadaan valittua, se syrjäyttää luottamusvaltuutetun. Mutta selvää vastausta en tähän ole saanut, Kokko sanoi.
Toisaalta Kokko arveli, että kaavailut pistävät kyllä liittoihin vauhtia sen edistämiseksi, että luottamusmiesverkosto saadaan mahdollisimman kattavaksi. Liittoon kuulumattomia luottamusvaltuutettuja AKT ei Kokon mukaan aio kouluttaa, vaan pyrkimyksenä on saada kentälle oikeita luottamusmiehiä.
Oma lukunsa on sitten sopimusneuvottelujen järjestäminen järjestäytymättömässä kentässä. Edustavatko järjestäytymättömän työnantajan työntekijöitä rinnan luottamusmies ja luottamusvaltuutettu? Vai liittoon kuuluvia luottamusmies ja muita luottamusvaltuutettu? Vai koko porukan kanssako neuvotellaan – miten silloin hoituu koulutus, mitä sovitaan ajankäytöstä, millainen on neuvottelijan rooliin kuuluva irtisanomissuoja? Avoimia kysymyksiä on paljon.
Paikalliseen sopimiseen liittyy myös kysymys sopimusten valvonnasta. Nyt valvojaksi on tarjottu aluehallintovirastoja (AVI), jotka jo kärsivät valvontaresurssien puutteesta.
Ja kun kentällä, jolla ei ole työehtosopimusta, syntyy sopimusriita, se on tarkoitus ratkoa käräjäoikeudessa. Siellä ei kuitenkaan ole samanlaista sopimusoikeudellista osaamista kuin työtuomioistuimessa, joten erityistuomioistuimelta tarvitaan joka tapauksessa lausunto. Yhden instanssin sijaan kuormittuu kaksi.
MUITAKIN UHKAKUVIA JÄRJESTÄYTYMÄTTÖMÄÄN sopimiseen liittyy. Työnantaja voi esimerkiksi vaatia sopimukseen kriisipykälän, jonka nojalla se voi kriisitilanteessa ryhtyä tiettyihin toimiin, kuten irtisanomisiin, mutta missään ei ole määritelty, millaisilla mittareilla kriisitilanne voidaan todentaa.
Väärinpäin pyörivää elokuvaa muistuttavassa työelämäheikennysten kokonaisuudessa on tosissaan keskusteltu myös siitä, pitäisikö paikallisesti solmittujen sopimusten olla yrityksissä näkyvillä vai ei. Työministeri Arto Satonen (kok.) on asiaa ilmeisen perusteellisesti pohdittuaan tullut siihen lopputulokseen, että ei tarvitse. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kiittää, eikä Elinkeinoelämän keskusliittokaan älähdä.
Ja samassa rytäkässä lakisääteisiä tehtäviä hoitavan Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi neuvoo SAK:n jäseniä eroamaan liitosta ja liittymään YTK-kassaan.
– Tämä on Suomi vuonna 2024, Ismo Kokko huokasi toivottaen jaksamista palkansaajien etuja työpaikoilla ajaville aktiiveille ja entisen työnantajansa Insinööriliiton sopimusneuvottelijoille.
Päivitys 9.5.2024: Linkki STT:n kautta jaettuun Ismo Kokon kommenttiin koskien lakkolakien hyväksymistä eduskunnassa 8.5.2024.